Zoë Hitzig, entinen OpenAI:n tutkija, on eronnut yhtiöstä voimakkaana kannanottona tekoälytuotteiden mainontaa vastaan. Hitzig ilmoitti erostaan samana päivänä, kun OpenAI aloitti mainosten testaamisen ChatGPT-palvelussaan. Hän oli toiminut yhtiössä kaksi vuotta ja ollut mukana muokkaamassa sen tekoälymallien rakentamista ja hinnoittelua. Hitzigin mukaan OpenAI:n uusi mainosstrategia voi johtaa samoihin virheisiin, joita Facebook teki vuosikymmen sitten.
Hitzig ei väitä, että mainonta itsessään olisi moraalitonta, vaan korostaa, että ChatGPT:n kaltaiset palvelut käsittelevät erityisen arkaluonteista dataa. Hän huomauttaa, että käyttäjät jakavat palvelulle henkilökohtaisia asioitaan, kuten terveydellisiä pelkoja ja ihmissuhdeongelmia, koska he uskovat keskustelevansa puolueettoman tekoälyn kanssa. Tämä luo ennennäkemättömän arkiston ihmisten avoimuudesta.
Hitzig vertaa tilannetta Facebookin varhaisvaiheisiin, jolloin yhtiö lupasi käyttäjilleen tietosuojaoikeuksia ja mahdollisuuden vaikuttaa palvelun käytäntöihin. Nämä lupaukset kuitenkin rapautuivat ajan myötä. Hitzig pelkää, että samanlainen kehitys voi toistua ChatGPT:ssä, ja että yhtiön taloudelliset kannustimet voivat lopulta heikentää sen omia sääntöjä.
Tekoälyteollisuudessa on viime aikoina keskusteltu laajalti mainonnan roolista. OpenAI ilmoitti tammikuussa, että se alkaa testata mainoksia ilmais- ja edullisemmissa tilaustasoissaan Yhdysvalloissa. Kalliimpien tilausten käyttäjät eivät näe mainoksia. Mainokset näkyvät ChatGPT:n vastausten alaosassa, ja ne on selkeästi merkitty. Yhtiön mukaan mainokset eivät vaikuta botin vastauksiin.
Kilpailija Anthropic on puolestaan päättänyt pitää palvelunsa mainosvapaana ja korostaa, että mainosten lisääminen keskusteluihin olisi ristiriidassa sen tavoitteiden kanssa. Anthropic onkin markkinoinut Claude-chatbotiaan korostamalla sen mainoksettomuutta.
OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman on puolustanut mainosmallia väittäen, että se mahdollistaa tekoälyn tarjoamisen myös niille käyttäjille, joilla ei ole varaa maksullisiin palveluihin. Altmanin mukaan mainosmalli tuo tekoälyn kaikkien saataville, kun taas kilpailijat tarjoavat kalliita palveluita vain varakkaille asiakkaille.
Hitzig ehdottaa useita rakenteellisia vaihtoehtoja mainosmallille. Hän mainitsee esimerkkeinä Yhdysvaltain viestintäkomission universaalin palvelun rahaston, jossa korkean arvon tekoälytyöstä maksavat yritykset subventoivat muiden käyttäjien pääsyä palveluihin. Lisäksi hän ehdottaa riippumattomia valvontaelimiä, joilla olisi päätösvalta datan käytössä mainonnassa, sekä datatrusteja tai osuuskuntia, joissa käyttäjät säilyttäisivät hallinnan tietoihinsa.
Hitzig kuvailee pelkäävänsä eniten sellaista teknologiaa, joka manipuloi käyttäjiään ilman kustannuksia, ja joka hyödyttää yksinomaan niitä, joilla on varaa sen käyttöön.
Hitzigin ero ei ole yksittäistapaus. Myös muita tekoälyalan tutkijoita on eronnut näkyvästi viime aikoina, mikä heijastaa kasvavaa tyytymättömyyttä alan kaupallistumiseen. Tämä kehitys on kiristänyt tutkijoiden ja yhtiöiden välejä, ja se on johtanut laajempaan vaihtuvuuteen ja uupumukseen suurissa tekoälylaboratorioissa.
Tekoälyalan murros ja sen mukanaan tuomat eettiset kysymykset ovat nostaneet esiin syvän huolen siitä, mihin suuntaan teknologia on menossa ja kenen ehdoilla.