Mark Massaro, englanninopettaja Florida Southwestern State Collegessa, on kohdannut uudenlaisen haasteen työssään: tekoälyn avustama opiskelijoiden vilppi. Vuoden 2023 aikana tekoälytyökalut, kuten ChatGPT, ovat tulleet laajasti opiskelijoiden käyttöön, ja niiden avulla opiskelijat laativat esseitä, jotka he esittävät omana työnään. Massaro kertoo, että jopa viisi 25 opiskelijasta saattaa palauttaa tekoälyn kirjoittaman työn.
Tekoälypalveluiden yleistyttyä Massaro alkoi aluksi käyttää useita AI-tunnistusohjelmia tarkistaakseen esseet vilpin varalta. Kuitenkin, yksityisyyden suojelun vuoksi oppilaitos ei enää salli opiskelijoiden töiden lataamista tällaisiin sovelluksiin. Lisäksi tekoälytunnistimien luotettavuus on osoittautunut kyseenalaiseksi, mikä on pakottanut Massaron käyttämään omia havaintojaan tekoälyn tuottamien esseiden tunnistamiseksi.
Massaro on kehittänyt tarkistuslistan, jonka avulla hän voi tunnistaa tekoälyn kirjoittamat tekstit. Yksi ilmiantava piirre on runsas ajatusviivojen käyttö, mikä on tyypillistä ChatGPT:n tuottamille teksteille. Hän saattaa pyytää opiskelijaa osoittamaan, miten tämä on tehnyt ajatusviivat, ja jos opiskelija ei osaa, on todennäköistä, että tekoäly on kirjoittanut tekstin.
Toinen merkki on kappaleiden sisennysten puuttuminen, mikä on myös tyypillistä tekoälytuotoksille. Teksteistä puuttuvat usein akateemisiin esseisiin kuuluvat sisennykset, mikä johtaa suurten tekstimassojen esiintymiseen ilman selkeitä kappalejakoja.
Tekoälyn tuottamat tekstit ovat usein kieliopillisesti virheettömiä, mutta ne saattavat olla sisällöltään pinnallisia. Massaro kuvailee, että AI:n tuottamissa teksteissä lauseet ja kappaleet ovat usein samanpituisia, mikä tekee niistä mekaanisen rytmisiä ja epäluonnollisia. Lisäksi niissä saattaa olla ylikorostuneen muodollinen sävy, joka poikkeaa opiskelijoiden tavallisista kirjoitustyyleistä.
Massaro huomauttaa myös, että opiskelijat, jotka käyttävät tekoälyä tekstien tuottamiseen, eivät usein osallistu aktiivisesti luonnosteluprosessiin tai vertaisarviointeihin. Tämä voi näkyä muun muassa esseissä käytettynä sanastona, joka on huomattavasti kehittyneempää kuin mitä opiskelijan aiempi työ tai luokkakeskustelut antavat ymmärtää.
Henkilökohtaisissa reflektiotehtävissä tekoälyn tuottamat tekstit jäävät usein yleiselle tasolle, eivätkä sisällä opiskelijoiden omakohtaisia kokemuksia tai yksityiskohtia, jotka olisivat luonnollisia aidolle kirjoittajalle.
Yllättävää kyllä, jotkut opiskelijat ovat jättäneet esseisiinsä tekoälylle annettujen kehotteiden jäänteitä, mikä paljastaa vilpin. Tekoälyn tuottamissa teksteissä voi myös esiintyä vääriä viittauksia tai keksittyjä lähteitä, mikä lisää opettajan työtaakkaa, kun hän joutuu tarkistamaan faktojen paikkansapitävyyden.
Massaro kertoo, että vilpistä syyttäminen voi olla haastavaa, mutta usein opiskelijat myöntävät tekoälyn käytön tai eivät vastaa sähköposteihin. Vilpittömät opiskelijat puolestaan protestoivat ja Massaro kertoo luottavansa heidän sanoihinsa.
Tekoälyn käytön yleistyminen opiskelutöissä on hänestä huolestuttavaa, sillä se estää opiskelijoita kehittämästä omaa älyllistä ja luovaa identiteettiään. ”Tämä on se aika, jolloin heidän pitäisi löytää oma äänensä,” Massaro toteaa. Sen sijaan tekoäly suorittaa heidän puolestaan niin kirjoittamisen kuin ajattelunkin.